Seitsemän päivää juomattomuutta, siis kun tämä päivä on täynnä.
Mutta lepoa ei voi suoda, ei ainakaan ajatuksettomia tiloja. Oikeastaan ei
kuitenkaan mitenkään hirveän raskasta, nämä päivät ovat olleet muutamia
alakuloisia ja tunteiden vuoristoratamylläköitä lukuunottamatta melko
helppoja kestää. Toki välillä kärsimättömänä on joutunut jo päivän aikaan
katsomaan kelloa, että kauanko vielä on, kun pääsee nukkumaan ja uuteen
päivään. Mutta, sellaistahan se ryyppäämisen lopettelu on.

Jos on jotakin asiaa tehnyt antaumuksella, on syytä löytää draivia elämään
jostakin muusta. Tyhjiö on täytettävä - vaan ei etanolilla. Vaan merkitystalouden
mukaisilla elementeillä: sisältöä, motivaatiota, pieniä palkintoja, menneisyyden
tragikoomista suremista, unelmien ja haaveiden irtipäästämistä sieltä jostakin
mielen kellarikerroksista. Päivä on vielä huomennakin, olihan eilenkin, on tänäänkin.

Tämä on sitä todellista positiivisuutta. Kannattaa uskoa sellaiseenkin aivan
mahdolliseen skenaarioon, että aurinko nousee minullekin. Kevät koittaa,
kesä tulee, elimistö elpyy, laboratoriokokeet ovat taaksejäänyttä historiaa.
Mitkä kokeet? No tietenkin itsensä hidas tappaminen mitä nautinnollisemmalla tavalla:
ryypyn, humalan ja kännisen itkun avulla. Mutta se on nyt ohi.
Kummaa, miten voin sen tietää, miten voin tämän kokea näin? Eikö epävarmuutta
pitäisi olla? Takaportteja olisi syytä jättää auki? No, ei enää, ei enää. Olen lopettanut ja
aloittanut ryyppäämisen niin monta kertaa, että uskon, että olen epäonnistuneiden
lopetusyritysten määrässä jo miltei ammattilaisen veroinen. Eli: siis? Juomarin tasolla?
Juopon? Dokaajan? Alkoholistin? Sitova myöntyminen on paikallaan.
Kyllä. Minä se olin. Mutta en enää. Jotain uutta on nousemassa, sieltä elämän sekasotkun,
epävarmuuden, pelkojen, kaunan, kateuden ja katumuksen syövereistä.
Feeniks-lintu nousee omista tuhkistaan, ja lentää korkeammalle kuin Ikaros,
tulisemmin kuin Prometheus. Graniittinen rosoisuus mielessäni, melodraamaa vielä
selvin järjinkin, ja matka jatkuu. Kasvu jatkuu. Psyyke, eheydy tai ole eheytymättä,
mutta tee se raittiina, kun et 20 vuoden kännisekoilusta vielä ottanut eheytyäksesi.
Kansa kiittää ja kumartaa, minä myös. Hyvää yötä Internet, hyvää yötä vanha minä,
huominen, uusi, uljas ja parempi huominen kajastaa jo mielen sopukassa. Uskokaa tai
älkää, mutta viinasta voi päästä eroon.
Tähän uskoon lasken sieluni, adios, amigos, und senoritas.